Mun lenkki kulkee usein meiltä Killon urheilukentän läpi pururadalle ja sieltä Pirkkalan keskustan Vähäjärvi ympäri ja takaisin pururataa kotiin. Pimeälläkin Vähäjärven ympärystä on kaunis.
Enää en pelkkää pimeässä juoksemista yhtään, olen niin tottunut näihin maisemiin, kaikki on jo tuttua. Ja useinhan mulla on turvakoirat mukana.
Juoksu 1 h 12 min, peruslenkki
keskisyke 157, maksimi 171, 700 kcal
12,16 km, 5,58 min/km
Juoksu 1 h 21 min, peruslenkki (eilen)
keskisyke 153, maksimi 171, 721 kcal
13,42 km, 6,05 min/km
Hyvät lenkit tänään ja eilen.
No se on keksinyt, että nyt se tukka vihdoin ja viimein laitetaan rastoille. Se on haaveillut siitä hiukan reilu parikymppisestä asti.
Se on surffannut netissä pari päivää asian tiimoilta, eniten takkutukka.fi -osoitteessa ja tullut siihen tulokseen, että kampaamoon sitä ei kannata lähteä teettämään. Tekee itse ilman kemikaaleja kun tukka on jo valmiiksi hyvin takkuuntuvaa laatua.
Se jaksaa hoitaa sitä niin hyvin, että jatkuva urheilemisesta johtuva peseminen ei ole ongelma. Se myös aikoo pitää ne ja itsensä edelleen puhtaana, kuivana ja hajuttomana. Ja Se olen minä.
Ni.
Tein eilen yhden rastan kokeeksi ja takkuuntuminen onnistui ihan tosta noin vaan, mun hiukset vaan on sen laatuiset. Aina olleet. Ja siitä se ajatus sitten lähti: jos tukka kerta menee helposti takkuun niin laitetaan se lopullisesti takkuun. Kammat ja harjat ja muotoilutuotteet saa lentää roskakoriin. Kuten myös hoitoaineet.
Tällä hetkellä toisella puolella päätä on jotain 12 rastanalkua ja toisella muutama. Paljon on vielä tekemättä, mutta onneksi mulla on paljon vapaata palkkatyöstä, niin on aikaa väkertää eikä tarvi sinne mennä heti pelästyttämään hiuskuintalollani asiakkaita.
Lukemani mukaan rastat kehittyvät vajaan vuoden ennen kuin ovat hyvät, näin alkuvaiheessa avautuvat helposti ja niitä pitää jatkuvasti tuunata, pyöritellä ja pyöritellä. No, onhan se selvä, että tiivistyminen kestää.
Lehdessä lukenutta, johon en oikein osaa sanoa mitään:
Tästä se kaikki alkoiJuoksu 62 min, peruslenkki
586 kcal
9,66 km, 6,26 min/km
Tästä lähtien sitten ilmoitan juoksuvauhtini viisaasti min/km. =))
Juoksu koirien kanssa Pirkkalan teillä ja pururadoilla. Semmoset sateiset kurakelit on nyt meneillään, ettei montaa lenkkeilijää näkynyt matkan varrella. Usein niitä tulee ja menee moneen suuntaan yhden lenkin aikana, varsinkin tuolla pururadalla.
Tammikuussa vietetään viikko pohjoisessa Suomessa, asia on nyt varmistunut. Kolme ihmistä ja kaksi koiraa saunallisessa mökkeröisessä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeessa. Odotan sitä reissua jo innolla. Lunta ja pakkasta, ulkona olemista ja sisällä makoilua. Kylpylää, ehkä savusaunaa ja paljon ruokaa. Sitä minä odotan tältä lomalta. Ja moottorikelkkailua.
Autolla mennään ja autolla tullaan.
Muistin apu Juoksu 1 h 30 min, peruslenkki (eilen)
keskisyke 148, maksimi 162, 765 kcal
14 km, 9,3 kmh
Uinti 1950 m
Eilinen juoksureitti kulki Pirkkalasta Nuolialan koululta Nokialle emon luo suihkuun ja kahveelle. Pääsin autolla takaisin Juhan ja koirien kanssa.
Pitkänniemen mielisairaalan kohdalla tuli neljä hevosta ratsastajineen kohti ja ehdin jo pysähtyä ja miettiä pakosuunnitelmaa, sillä tuntui ihan hirveältä, että olisin tullut niitä vastaan pyörätiellä. Mutta iso helpotus oli kun ne kääntyivätkin siitä jostain sinne kurapellolle ja jatkoivat matkaansa kohtaamatta mua.
Vielä ikinä ei oo tullut tilannetta, että ihan läheltä hevosta pitäisi juosta tai kävellä ja toivottavasti koskaan ei tule. On ne niin pelottavia otuksia. Tuntuu, että jokainen niistä pillastuisi kohdatessaan mut.
Tämänpäiväinen uinti meni hienosti. Vapaauinti sujui paljon paremmin kuin viimeksi, että eiköhän se siitä ala parantua ja vapaauinti on kesällä hyvässä vauhdissa mahdollisia triathlonkisoja ajatellen.
Kaikilta flunssilta olen välttynyt, vaikka välillä tuntuukin, että kurkussa olisi jotain epämääräisiä tuntemuksia. Ne kuitenkin menevät aina pian ohi ja olo on taas täysin normaali. Ihmeellistä on jos en tautia saa, eniten pelottaa se, että sikaflunssa iskee mulle työyönä ja on sitten melkein mahdoton saada korvaavaa apua tilalle saman tien.
TarjottavaaJuoksu 1 h 23 min, peruslenkki
keskisyke 149, maksimi 166, 644 kcal
12,26 km, 8,8 kmh
Melko hidas vauhti oli tällä peruslenkillä, mutta kun ei kulkenut lujempaa niin ei auttanut kuin mennä tätä vauhtia. Onneksi kuitenkin tuli juostua.
Tässä meidän kahden ihmisen taloudessa ei ole vieläkään riittävästi astioita. Puuttuu vaikka mitä: lautasia sekä tarjoiluastioita erityisesti.
Niitä ei vaan jotenkin viitsi millään ostaa, enkä saa ostettua edes yhtä silloin tällöin. No, kyllä varmaan jo eläkepäivien aikaan astiasto alkaa olla kunnossa.
Mää tykkään ihmisistä jotka sanoo mitä haluaa, varsinkin kysyttäessä.
Monesti kuitenkin voidaan sanoa jotain muuta ja sitten toimitaan sanojen vastaisesti kun ei olla sanottu mitä halutaan vaan ollaan sanottu jotain miellyttääkseen kysyjää.
Esimerkkejä on vaikka kuinka. Vaikka jos ollaan puhuttu, että ei mua haittaa vesisade yhtään juostessa, ihan sama minkälainen sää on niin tottakai minä uskon silloin mitä sanotaan. Mutta kun tulee hetki kun pitäisi lähteä juoksemaan ja sataa niin tulee puhelu, että en mä viitsikään lähteä kun sataa. Ei jumpe, miksi ihmeessä ei voi alunperinkin keskustelussa sanoa, että en minä yleensä tykkää juosta sateella. No, tämä oli vain tämmönen keksitty esimerkki, mutta pätee moneen asiaan.
Tai jos matkustaa sairaan ystävänsä luo auttamaan kodin- ja lastenhoidossa eikä ystävä saa sanottua, että mitä pitäisi tehdä ja kuinka paljon siivota ja paljonko sitä koiraa pitää lenkittää niin mistä hiivatista tämä auttaja voi tietää. Sitten sairas on nyrpeenä kun ei olla imuroitu tarpeeksi usein. Vaikka on kysytty, että kuinka paljon haluat imuroitavan!
Vastaavia tilanteita on mulle sattunut jo niin monta, että ihan ääneenkin voin kohta ihmetellä, että miksi tyypit ei sano mitä haluaa.
No, minä sanon varsinkin jos kysytään ja sit joku pönttöpää voi tulkita sen niin, että aina pitää tehdä kuten minä haluan. Niinhän se ei ole. Sanon vain mielipiteeni, mutta muukin on mahdollista.
No, en minäkään aina ole uskaltanut sanoa, että haluan ton sinisen tikkukaramellin enkä punaista.
Olen kuitenkin opetellut asiaa ja se on kannattanut.
Se jos joutuu olettamaan, on ihan hirveintä.
Hohhoijjaa.
Nipa rentoutuu taas kerran
Juomalaseja
LautasiaJuoksu 12 km, peruslenkki
Pikku vesisateessa koko juoksu ja unohdin laittaa sykemittarin päälle. Huomasin kuitenkin, että syke oli koko ajan liian iso vauhtiin nähden. Tai ainakin siltä tuntui, aikaa en nyt sitten tiedä.
Parina päivänä olen koiran (Tärpän) karvoja leikellyt ja ei se kovin helppoa ole (tätä ohjetta mukaillen). Mutta tulee siitä ihan kohtuullisen näköinen kaveri, vaikka kyllä näkyy jäljestä, että ensimmäistä kertaa on ollut koiraparturi asialla. Vielä on etupää leikkaamatta kainaloista eteenpäin.
Kyllä mua jännitti alkaa, mutta homma sujui kuitenkin ihan leppoisasti; koira makas lattialla kyljellään ja minä limpsin karvoja pois.
Olo sen kun kevenee. Olen nyt pari kuukautta kaloreita merkinnyt Kiloklubin hommeliin ja painoa on pudonnut neljä kiloa ja ihan vähän päälle. Eniten sen huomaan vatsamakkaroiden katoamisesta tai siis pienenemisestä ja siitä, että housut menevät sujuvammin päälle.
Noin kerran viikossa olen pitänyt päivän, jolloin en merkkaile ja syön herkkuja ja herkkuja ja herkkuja.
2000 kilokalorilla per päivä siis mennään ja yleensä se on niin, että hieman nälkäinen olen usein. Alussa tuntui, että eihän tässä tarvi nälkää kärsiä, mutta onhan se toisaalta selvä, että tarvii jos kerran syön vähemmän kuin kulutan.
Hiilihydraatteja en ole vältellyt, sillä jos en niitä söisi, en jaksaisi juosta ainakaan hyvillä mielillä.
Tänäänkin olen syönyt hiilaripitoisista ruuista näitä: 2 dl kaurapuuroa, 4 palaa ruisleipää ja viipaleen täysjyväpaahtista. Ja tietenkin hedelmiä ja vihanneksia aika paljon. Tosi paljon.
Tähän päälle siis muut ruuat: maito- ja lihatuotteet.
Kuratossut
Karvakasa Tärpän toisesta kankusta ja reiden ulkosyrjästäDog Friday koirakuvahaaste, aiheena tassut.
Kuvassa Tärpän tassut pitävät lujasti hallinnassa kenkäluuta, ettei kaveri vaan pääse ottamaan sitä, vaikka ei tunnu Tärpälle maistuvan.
Juoksu 1 h 15 min, peruslenkki
keskisyke 150, maksimi 166, 646 kcal
12,22 km, 9,7 kmh
En millään saanut itseni kanssa sovittua, että mitä reittiä juoksisin ja lopputulos oli se, että vaan lähdin matkaan ja sahasin sinne tänne ihan päättömästi. Se johti siihen, että en meinannut saada kahtatoista kilsaa millään täyteen ja jouduin menmään mutkan sieltä toisen täältä.
Parempi on tietää etukäteen suunnilleen mistä juoksee, siinä se hermo lepää.
Lämpöasteita oli niinkin paljon kuin viisi ja mulla oli sitten ihan liikaa vaatetta päällä. Tai liian lämmin pitkähihainen paita juoksutakin alla ja liian paksut juoksutrikoot. Ja kuuma pipo. =)
Joskus mun on vähän patistettava itseäni koirien kanssa ulos ja tänään motivoin mua sillä, että pakkasin iltalenkille koirat autoon ja lähdettiin Tampereen puolelle Pyynikille tassuttelemaan. Oli tosi sumuista ja ihmiset tuntuivat putkahtavan ihan tyhjästä eteen tai viereen tai taakse. Se oli vähän pelottavan oloista. Paljon oli porukkaa liikenteessä, juoksijoitakin.
No, useinhan lähden ihan sujuvasti kävelyttämään hurttiani ja jos tiukka paikka tulee niin omatunto on se asia, joka laittaa lenkin etenemään. Tulee nimittäin huono omatunto, jos koirat eivät saa tarpeeksi liikuntaa päivässä. Yleensä ne saavat tarpeeksi ja aina välillä paljonkin.
Aamulenkki hoidettiin kuitenkin kuranpelossa tossa mettässä ja mettäpoluilla. Siellä oli taas mukavaa, mitä nyt kumpainenkin koira lähti jonkun hajun perässä. Siis Tärpykkäkin, se ei kuunnellut mua yhtään vaan painatti nenä maassa poispäin musta. Olin ihan että mitä vattua? Mortti tietenkin etunenässä ja erityisesti sillä oli jotkut tulpat korvissa.
Mortti oli kateissa ihan kymmenisen minuuttia sen hajun perässä. Metsä on onneksi niin pieni, että se osaa helposti kotiin ja niin se sieltä sitten tuli kun huutelin. Eka kerta kun se katosi näin.
Luulen, että peura oli just maannut siinä jossain, peuroja(kin) nimittäin on tässä mettässä.
KyyläämässäUinti 1,9 km (eilen)
Eilen aamulla porhalsimme Kalevan uimahalliin Tampereelle. Kalevan hallin ehdottomasti paras puoli on se, että siellä allasmitta on 50 metriä ja se tuntuu valtavan pitkältä kun on sahannut ees taas 25 metristä allasta. Ennen tässä uimahallissa oli vain silloin tällöin allas näin pitkänä, mutta nyt ymmärsin, että se olisi aina. Halliin on tehty laajennus ja ehkä se johtuu siitä. Nyt jumppa- ja hyppelyporukat olivat kokonaan toisessa osassa hallia.
Ensimmäisen kilometrin uin taas sammakkoa, jonka jälkeen kokeilin vapaauintia. Se oli tosi vaikeaa enkä vielä pystynyt sitä uimaan edes altaanmittaa kun hengitys kävi niin kovana, että menin siinä hommassa ihan sekaisin. Vedin henkeä joka kolmannella vedolla. Välillä uin pullarin kanssa ja sillä tavalla pystyin uimaan hyvin ja kontrolloimaan käsiäni. Se oli kuitenkin aika raskasta käsille näin alkuunsa. Myös kokeiliin pelkkiä potkuja kelluva levy käsissäni. Sekin oli raskasta enkä päässyt edes kovin lujaa. No, harjoittelua, harjoittelua.
Eniten kuitenkin tykkäsin harjoittelusta pullari koipien välissä. Siinä oli helppo keskittyä käsien toimintaan ja hengitykseen.
Ai niin, olin eilen kotiparturissa ja hiuksista lähti lähemmäs 10 senttiä veke. Vähän orpoa on.
Vielä julkkiksia; palveltu on Nokialainen Markku Aro ja Janne Hurme.
Kynttelikkö Juoksu, peruslenkki (eilen)
12 km
Tilasin Mortille Finish Design Shopista sängyn. Koiran Fatboyn, joka saapui vihdoin postissa, luvattua myöhemmin.
Saa nähdä säilyykö peti ehjänä vai joutuuko se Mortin hampaiden jatkuvaan käsittelyyn, vähän luulen, että joutuu.
Toivottavasti Mortti vilukissana käyttää sitä myös lepäilyyn. Tärppä ei omaa saanut, sillä se tykkää nukkua lattialla ilman ylimääräisiä lämmittimiä.
Juoksu 1 h 15 min, peruslenkki
keskisyke 148, maksimi 162, 565 kcal
12,05 km, 9,5 kmh
Aina vaan hyvät juoksut jatkuvat. Ees taas sama matka, takaisintulomatkalla ilkeä vastatuuli.
Paksut Craftin juoksutrikoot olivat melko hyvät tällä pakkasella ja tuulella, mutta toivoisin ehkä vielä sellaisiakin trikoita, joissa on se tuulensuoja. Ettei reidet pääsisi paleltumaan.
Iso hinku oli jo päästä puolimaratoni juoksemaan, ensi vuonna menen varmasti ensimmäiseen mahdoliseen puolikastapahtumaan juoksemaan ja yritän nopsempaa aikaa kuin parhaani on, mitä se nyt oli 1h 54 min ja jotain päälle.
Tää asia, että juoksu vaan on parasta tulee säännöllisin väliajoin hyvin kirkkaana mun mieleen, niin se tuli taas nytkin. =)
Toivottavasti saan juosta ja jaksan innostua siitä vielä vuosikausia.
Viime viikonloppu oli töissä jonkin verran julkkispainotteinen. Kävi ööö... Jani Wickholm, Kristiina Brask ja yhtye Haloo Helsinki. Kukaan näistä ei ole mitenkään suosikkini. Haloo Helsinki saattaisi olla.
Laske painoindeksisi tästä. Mä olen pitkä 168 cm ja taulukoiden mukaan mun normaalipaino on 53–70 kg. Se on iso haarukka se.
Erittäin helppo ja lähes vaivaton Nakkiminestronekeitto:
Nakkiminestronekeitto
Kalliolla
Lumessa uija
Pieni ja karvainen usein suu mutrussaUinti 1, 5 km, sammakko =)
Tampereen ja Nokian uimahalleista valitsin sen, jossa mulla on vähiten ollut sellainen tunne, että olen menossa pakkasessa avantoon, Tesoman uimahalli Tampereella.
Tesoman halli on Tampereen uusin ja aika hieno, altaat ovat terästä.
Hämmästys oli suuri kun astuin allastilaan, niin siellä ei ollut niin kylmä kuin ennen eikä vesikään tuntunut oikeastaan yhtään kylmältä. Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen ja varmaan nytkin oli joku hetkellinen häiriö mun olotilassa. Ja minä olen käynyt erittäin monta kertaa ja monessa uimahallissa.
Mutta kuten tiesinkin, altaassa olo tuntui varmaankin kuin kalalta vedessä, niin luontevasti uinti sujui. Uin "sammakkoa" ja ensimmäisen kilometrin ajan katsoin, se oli 23 minuuttia. Vauhti oli reipas, luonnostaan tuleva, ei rehkitty.
Jo kulahtanut uimapuku ja edelleen hyvät uimalasitJuoksu 2 h 16 min, pitkä lenkki
keskisyke 138, maksimi 153, 875 kcal
20,1 km, 8,9 kmh
Nyt on kiikun kaakun, että meneekö pitkästä lenkistä, mutta menköön näin talvella. Periaatteessa mun pitkän lenkin raja (omassa päässäni) on jotain 25 km.
Lenkki sujui erinomaisesti; tarpeeksi hitaasti ja matalalla sykkeellä. Lieneekö tällä muutaman kilon putoamisella osuutta? Mä luulen, että on ja tulee vielä olemaan enemmänkin. Mulla on oma rajani painon suhteen, johon tähtään ja sitten projekti on siinä. Ihan kohta mahdun yksiin housuihini. =)
Olen muuten liittynyt Tampereen Juoksijoihin, kakskymppiä vuosi ja niillä on ainakin kolme yhteislenkkiä per viikko, erilaisia. En (yllättäen) ole vielä ollut yhdelläkään, mutta jossain vaiheessa menen.
Joitain valokuvia Pirkkalan keskustassa olevan Vähäjärven ympäriltä, utuinen ja pimeähkö päivä on ollut:
Ympäri järven on asutusta
Mun tenniskentälle on tapahtunut jääkiekkoasia =/
Kaksi Kalevia
Siinä ne möllöttivät ja saivat lumipalloja tykönsä keskustan typeriltä koululaisiltaJuoksu 1 h 17 min, peruslenkki
keskisyke 151, maksimi 166, 629 kcal
12 km
Pitkästä aikaa yhdistin juoksulenkkini koirien kanssa lenkkeilyyn. Ajatuksena kamala, mutta toteutuneena ihan hyvä lenkki.
Otin lehmän hermot mukaan ja pakkasin kakkapussit juoksutakin taskuun ja toisen koiran toiseen käteen ja toisen toiseen.
Matka sujui ihan normaalisti kakkapysähdyksiä lukuunottamatta.
Välilä päästin Tärpän irti, mutta sehän jäi hajujen perässä paljon jälkeen musta ja Mortista ja se oli otettava takaisin remmin päähän. No, sidoin Tärpän remmin vyötäröni ympäri, että toinen käteni jäisi vapaaksi ja se oli hyvä ajatus. Koira juoksi kuin unelma mun vierellä, kertaakaan vetämättä mihinkään suuntaan, ei edes hidastellut.
Kertaalleen pysähdyttiin juomaan.
Vain yhden kerran matkalla hermostutti eikä sekään johtunt koirista vaan edellä menevästä koirankusettajasta.
Juostiin autotien vasenta reunaa ihan normaalisti ja edellä meni nainen noutajansa kanssa. Päätin siirtyä hurttineni autotien oikeaan reunaa, jotta päästään mahdollisimman helposti ohi. Ohitus sujui ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen nainen päästi koiransa pitkässä remmissä tien yli tunkemaan nenänsä lähes mun koirien perseeseen. Siis niin lähelle, että rähinä olisi tullut jos olisi rähiseviä koiria. Sanoin sille naiselle, että älä päästä sitä koiraa näin lähelle ja jatkettiin vaan matkaa.
Toi on niin tavallista käytöstä koirankusettajien joukossa, en käsitä mistä syvältä se kumpuaa. Tässäkin tapauksessa se nainen kyllä näki, että me ei haluta jäädä lörpöttelemään vaan menemme reippaasti ohi.
Eri asia olis jos oltais oltu sunnuntailenkillä ja voi sitä silloinkin kysyä, että voiko koira tulla haistamaan.
Tuhat ja yksi kertaa tapahtuu se, että vastaantuleva koiranulkoiluttaja jämähtää pienenkin koiransa kanssa keskelle tietä odottamaan ja vahtaamaan kun toiset yrittää mennä nätisti ohi ja sitten päästetään se oma pikku karvaturri narulla sentin päähän mun koirista.
Mä en yleensä ainakaan oma-aloitteisesti jää muiden koirien kanssa turisemaan, sillä koirat innostuvat ja kohta ollaan remmit solmussa yhdessä kasassa. Jos olis vain yksi koira niin asia olisi taas eri.
Tärppä osaa ohittaa kauniisti toiset koirat, mitä nyt välillä on vähän liian kiinnostunut ja meinaa vaihtaa puolta, mutta silti se tulee aika hyvin mun vierellä. Mortti on lähiaikoina aloittanut ärinän ja murinan kun vastaan tulee vieras koira. Toivottavasti moinen käyttäytyminen menee ohi.
Pitää varmaan ottaa herkkunakkeja lenkeille ja kiinnittää sen huomio niihin kun koira on näköpiirissä. Haasteellista tästä tekee taas se, että samalla mun pitää pystyä hallitsemaan Tärppää, mutta se lienee helppoa, sillä se on hyvin perso nakeille ym. herkuille.
Illalla käytiin syömässä Marusekissa, joka on muuttanut isompiin tiloihin ja samalla ruokalista on laajentunut. Söin sushia; kuusi riisipalleroa raa´at kalanpalat päällä ja neljä merilevään käärittyä risiä, kasviksia sisällä. Yhtä hyvää oli kuin aina ennenkin. Nam.
Ravintola Maruseki
AnnokseniHirveintä talvessa on paleleminen, varsinkin silloin jos se on ympärivuorokautista kuten mulla taas näinä päivinä saattaa olla. Olen aina kärsinyt viluisuudesta ja palelen täällä kotonakin vaikka meillä on 21 astetta lämmintä eikä vedä.
Jos olisi 22 astetta niin sitten en palele, raja menee siinä. Mutta 22 on jo niin lämmin, että muut hikoilevat siinä määrin, että se on liikaa.
No, toimenpiteitä on jo tehty jatkuvan nurinani johdosta, Juha kävi tuolla yläkerran lattian ja alakerran katon välissä säätämässä lattialämmitysjuttuja jotenkin.
Toimenpide, jonka itse aion toteuttaa tässä samantien: menen kaupungille (Tampereelle) ostamaan lisää lämmintä vaatetta päälle. Villasukkaa, aluskerrastoa, villapaitaa, housua.
Moikka.
Juoksu 10 km, peruslenkki
Juha oli mukana juoksemassa ja jotenkin kummankin juoksu kulki aika kankeasti. Juhalla ei yleensä juoksu suju huonosti, mutta nyt oli syönyt ranskalaisia ja epäterveellistä ruokaa päivällä sekä ollut koko päivän menossa ja (ainakin tuunailemassa traktoria kun siihen tuli joku häikkä).
Talvilomani on siis tammikuussa jo, jee jee jee. Toivottavasti pian saadaan varattua joku mökkeröinen syvältä (korkealta) lapista.
Ensi vuonna ajattelin osallistua ainkin Pirkan pyöräilyyn (134 km), huh mikä matka, mutta enköhän sen onnistu polkaisemaan.
Kuvia mulla nyt ei ole muita kuin viime kesältä Berliinistä, haluaisin sinne(kin) takaisin:
Apfelschorle-juoma on käynyt tutuksi jo aikaisemmin Saksan reissuilla, hyvää
Berliinin muuria, näistä kuvista tulee niin masentava tunnelma
Ihmeellisiä rakennuksia, niin jotenkin vanhanaikaisen moderneja, tämä on se tunnelma, joka päällimmäisenä jäi Berliinistä mieleeni
Nyt on kunnolla lunta
TikapuutJuoksu 1 h 33 min, peruslenkki
keskisyke 146, maksimi 168, 727 kcal
15,1 km
Voi vihtori miten hienosti lenkki sujui kolmen juoksemattoman päivän jälkeen. Tuntuu, että olisin voinut juosta vaikka maratonin. Muutenkin alkaa olla tunne, että maraton sujuisi taas. Pois ovat ne aatokset, etten muka ikinä enää pääsisi maratonia maaliin saakka.
Pyrin siihen, että mun luonnostaan tuleva perusjuoksuvauhti olisi kymmenen kilometriä tunnissa, ja tänään se oli tosi lähellä ja vielä aika alhainen keskisyke. Jee.
Voi olla, että juoksu meni hyvin senkin takia, että sain tänään kaksi yritykseni työtä päätökseen ja seuraavat päivät voin keskittyä pelkästään palkkatyöhöni kunnes vapaat koittavat. Ja mikä parasta, voin pitää täydellistä vapaata halutessani kaikki viisi päivää. Nimittäin mitään hengenhätää ei ole seuraavaa yritykseni työtä aloittaa. Ihan luksusta ja ihmeellistä.
Aion ensi viikolla juosta pitkän lenkin ja nyt lupaan vielä, että menen uimahalliin jonain päivänä. Ihan varmasti meen, että saan edes jonkinlaisen uintiputken aloitettua vihdoin.
Ensi vuotta juoksun kannalta ehdin mietimään ja aion juosta yhden maratonin, muutaman puolikkaan, yhden kympin ja sitten jonkin mittaisen triathlonkisan tai pari. Siinä sitä on liikunnallista tavoitetta taas vuodeksi.
Juoksulenkki meni muuten lumisateessa ja viimassa, sekin tuntui hienolta. Talvi ja syksy on kyllä ehdottomasti niitä mun vuodenaikoja. En osaa päättää kumpi on mieluisampi.
Saunan piippuTarkoitukseni oli tänään mennä juoksemaan, mutta en ehtinyt sitten millään. No, se tarkoittaa sitä, että viikon neljä juoksukertaa saattaa kaikki olla peräkkäisinä päivinä loppuviikosta.
Meillä on harvoin koiraseuraa, mutta viikonloppuna päästiin pitkälle ulkoilulle pikkukoira Samun kanssa ja toivottavasti tästä alkaa suht säännölliset lenkit isolla porukalla. Oli kivaa sekä koirilla, että omistajilla.
Mun koirat suhtautuivat ihan yhtä ystävällisesti uuteen tuttavuuteen Samuun kuin Samu mun koiriin. Kukaan ei ärhennellyt kertaakaan. Lopuksi juotiin vielä kahveet meillä sisällä ja koirat olivat tosi hienosti sisätiloissakin.
Tärppäkin osaa hienosti olla pikkuisten kanssa, vaikka leikeissä sen tassu saattaa jonkin verran voimallisesti läpsähtääkin päin pikkukoiraa.
Olis joskus hieno saada isompikkokoistakin koiraseuraa niin sais Tärppäkin leikkiä oikein kunnolla.
Tänään olen käynyt Tärpän kanssa lääkärissä, sen silmä alkoi eilen rähmiä oikein urakalla ja silmätulehdushan sillä on. Ei ole kyllä mikään ihme, sillä sen verran se möyrii tuolla ojissa ym. Mitään naarmua ei silmässä ollut, että ihan bakteeriperäinen tulehdus, sanoi tohtori.
Nyt sitten kymmenen päivää neljästi päivässä tippa molempiin silmiin ja samalla Mortin silmien tarkkailua, sillä tulehdus leviää tosi helposti ja kaiken huipuksi Mortti on tosi kiinnostunut Tärpän silmästä ja haluaisi nuoleskella sitä vähän väliä.
Ja kuten tavallista, lääkäri tykkäsi Tärpykästä. Sanoi, että se on kyllä mukvava koira kun se on niin helposti käsiteltävissä.
Valaistus erään asian suhteen on tapahtunut: alan harjoitella itse Tärpän trimmaamista. Se on vaikeaa, mutta opittavissa ihan varmasti.
Tärppä, Samu ja Mortti
Kokoeroa löytyy
Suunnilleen samanikäiset
PumpulipalleroJuoksu 1 h 36 min, peruslenkki
keskisyke 143, maksimi 161
15 km
Juoksu 32 min, vauhtilenkki (toissapäivänä)
keskisyke 164, maksimi 176, 317 kcal
6,14 km, 11,2 kmh
Eilen oltiin Yö-yhtyeen Loisto-kiertueen Tampere-Talon loppuunmyydyssä konsertissa ja hyvä oli. Taas. Ainahan se on.
Ei ole parempaa paikkaa suosikkiyhtyeen keikalle kuin iso konserttisali. Siitä saa niin paljon enemmän kuin jossain hikisessä baarissa salmiakkikossulasi kätösessä ja tukka jumissa. =)
Konsertti oli ihan mahtava ja hyvät paikat saatiin. Muitakin artisteja lavalla nähtiin. Tottakai Jussi Hakulinen vetäs monta biisiä (miks hänen pitää aina tunkea ittensä laulamaan Yön konsertteihin =/), Maria Lund, joku porilainen kuorotyttö ja yhtyeen oma basisti.
Taustalaulajana oli kiireinen Suvi Teräsniska jonkun toisen nuoren naisen kanssa.
Ensimmäisen kerran taisin nähdä yhtyeen laulajalla muun kuin mustan paidan. Olen nähnyt / lukenut haastattelun, jossa Lindholm sanoo, ettei ikinä muita kuin mustia vaatteita keikoille. On tainnut vanhentua ja viisastua sitten tuon haastattelun.
Musta ei sitä paitsi pue niin monia ihmisiä kuin luullaan. =D
Minkähän ihmeen takia muuten kuvitellaan, että musta sopii kaikille? Kun se ei sovi.
Kuuntelijoiden joukossa taisin nähdä Mustat Enkelit yhtyeen laulajan, ihan varma en ole, mutta saman näköinen kaveri ja luulen, että se oli se.
Maria Lund ja Olli Lindholm
Hieno keikka hienossa salissa
